Merkintöjä purjehdusreissuilta

Viime syksyi päättyi siihen, että Daria vaihtoi omistajaa. Toivotan uusille omistajille suotuisia tuulia ja innostavia purjehdusreissuja.

Me puolestamme hankimme uuden veneeb, jonka lokakuun alussa purjehdin Siuntiosta Loviisaan. Vene sai uudeksi nimekseen Daria II. Daria II saa lähiaikoina uudet lokisivut.

Vihdoinkin tulee mukavasti – tosin lännestä. Huomaan, että kuvat jäävät ottamatta.

Yhdellä halssilla pääsemme kuitenkin Kaunissaaren lännenpuoleisen selän yli Lålättänin eteläpuolelle. Vene kulkee mukavasti noin viiden solmun vauhtia – välillä lähellä kuutta, välillä lähellä neljää. Tulemme Loviisan lahdelle sisäkautta – eli teemme pienen kierroksen varsin läheltä voimalaitoksia. Sen kapeikon tulemme koneella, mutta ennen Svartholmaa taas purjeet ylös.

Vaikka reissussa on mukavaa – on kotisatamaan tulo aina yhtä mukavaa. Hyvä lomareissu – voi alkaa odottaa seuraavaa. – Ja vielä on kesää jäljellä ja uudet purjehdukset odottavat.

_DSC0482 _DSC0486 _DSC0487

Aamulla lähdimme Haapasaaresta tavoitteena Kaunissaari. Poikkesimme kuitenkin heti matkan alussa Pitkäluotoon pistämään mökin saunan ovet lukkoon ja vähän siistimään paikkoja. Ovet oli nimittäin jätetty meitä varten auki – ja halusimme käydä katsomassa, että kaikki oli ok. Ja olihan ne.

Eilisen päivän tuuli on tyyntynyt – tyyntynyt ihan kokonaan. Sen sijaan mainingit olivat tallella. Joten edessä oli 15 mailin keinuva matka koneella. Purjehtimisesta ei tarvinnut haaveilla.

Se, että usein jäämme ilman tuulta, voi toki johtua siitä, että aamuvirkkuina lähdemme liikkeelle aamusta. Iltapäivällä tuuli yleensä on parempi. Mutta nyt näin.

Kaunissaaressa olimme puolilta päivin.

_DSC0476imageimage image image image

Ohjelmassa suihkussa käynti, pizzan tilaus illaksi ja jaloittelua. Huomasimme, että iltaruokailua Kaunissaaren ruokapaikkoihin ei kannata suunnitella maanatai-illaksi. Ovat nimittäin illalla kiinni. Raija huomasi myytävän talon Kaunissaaresta – eikä maksanut kuin 267.000 tai jotain sinne päin. Emme osta!

Illalla murhamysteereitä ja aikaisin nukkumaan!

Ajatus oli, että aamulla lähdemme Haapasaareen messuun ja lohisopalle – niin ja palaamme sitten Pitkäluotoon takaisin. Matkahan ei ole kummoinen. Olisikohan mailin verran. Naapurissa siis. Haapasaareen siis mentiinkin – mutta mukavuus voitti ja jäimme sinne koko päiväksi ja vieläpä yöksikin. Merellä nimittäin tuuli ihan kunnolla. Sanovat, että 12-16 m/s lännestä ja puuskikssa 18 m/s. Haapasaari oli suojaisampi kuin Pitkäluoto – ja siksi päätimme jäädä sinne.

Mukava oli saada hiljentyä messussa ja ilokseni havaita, että Hallin miehistö oli mukana – ja toki paljon muitakin. Noin viisikymmentä henkeä.

IMG_0056_2 IMG_0057_2 IMG_0058_2

Joku oli kastellut vehkeensä edellisen yön sateessa ja ripustellut vaatteensa kirkon seinustalle kuivumaan.

Vietimme siis päivämme Haapasaaressa jutellen muiden veneilijöiden kanssa ja kierrellen saarella. Meidän vieressämme laiturissa oli varsin mukavan näköinen moottoripursi. Ominaisuuksia: huono purjehtimaan eikä kelpo moottorivenekään, mutta parhaimmillaan tihkusateessa, kun voi ohjata sisältäkäsin webaston puhaltaessa lämmintä ilmaa. No – totta puhuen ne muutamat moottoripurret joihin tutustuttiin olivat vanhasta iästään huolimatta toimivan oloisia veneitä isommallekin porukalle. Vähän jäi mietityttämään.

Mutta siis – päivä jatkui kävellen Haapasaaressa. Tulipa nähtyä paikkoja, joita en aiemmin ole nähnyt.

image image

Haapasaaren Puokki eli luotsitorni näkyy kauas – siitä tunnistaa Haapasaaren jo etäältä. Näin läheltä sitä ei aiemmin sen sijaan ole tullut katsottua.

image image

Illan suussa parantelin vielä veneen kiinnityksiä – sillä tuuli sai venee liikkumaan vaikka suojassa oltiinkin. Sen jälkeen jälleen murhamysteereitä ja kauniita unia.

Tuuli on jälleen tyyntynyt. Heikko tuuli käy etelästä, joten päätämme jatkaa matkaa kohti Haapasaarta jälleen koneella. Tietenkin pidän purjehtimisesta enemmän, mutta aika levollista se tuo koneella puksuttaminenkin on. Matkanopeutena hieman yli viisi solmua. Ja kyytihän on miellyttävää.

Tarkoituksena pistäytyä Haapasaaressa kaupassa ja jatkaa sitten Pitkäluotoon. Pitkäluoto kuuluu Haapasaaren saaristoon ja on siis KPS:n tukikohta. Hieno sellainen.

image image image image image image image

Kuinka ollakkaan Haapasaaressa on puikkaripäivät menossa. Merivartioston laiturissa on öljyntorjunta-alus Halli. Kantahenkilökunta hienoine valkoisine koppalakkeineen ja varusmiehet akuankkapuvuissaan toivottavat tervetulleiksi tutustumaan alukseen. Minkä siis tietenkin teemmekin. Mielenkiintoista kaikin puolin.

Haapasaari on muutenkin viehättävä paikka. Se oli aikoinaan kuusikymmentäluvulle saakka itsenäinen kunta ja ulottui länteen Rankkiin asti. Nykyisin saarella on ympärivuotisia asukkaita muutama, mutta kesällä asukkaita noin 200. Saarella toimii edelleen Suomen pienin osuuskauppa. Hyvä kauppa onkin. Kaikki perustarvikkeet löytyvät. Postikin lähtee pari kertaa viikossa.

Asutus on varsin tiivis – huomasinpa, että pari omenapuuta oli sidottu naruilla maahan, ettei tuuli vie. Vierasveneet ovat kirkon laiturissa. Paikka on hyvin suojaisa – suojassa kaikilta mahdollisilta tuulilta. Perä vain ankkuriin ja keula laituriin.

Matka jatkui Pitkäluotoon, jossa illalla päästiin jälleen saunaan kuuntelemaan toisten purjehtijoiden juttuja. Huomaan, etten tutusta paikasta ole tällä kertaa ottanut ainuttakaan kuvaa.

Illalla kahdeksan jälkeen alkoi sataa – kuten säätiedotus oli luvannut. Sitä sitten riittikin aamuyölle asti. Ilta sujui jälleen veneessä Fjällbackan murhia ratkoessa.

Yöllä satoi vettä, aamuyöstä kuului ukkosen jyrähtelyä kaukaa. Sade onneksi lakkasi aamun myötä. Merellä näytti harmaalta – mutta kuitenkin niin, että päätimme lähteä jatkamaan matkaa kohti Ulko-Tammiota. Matkaa jälleen reilut 13 mailia – ja iso osa matkasta takaisin omia jälkiämme Tammion ohi. Tai jälkiä ja jälkiä – jälki jää plotteriin, ei suinkaan mereen. Meri odottaa aina koskemattomana.

Ulko-Tammio on meille tuttu matkakohde – niin kuin Klamilaa lukuunottamatta kaikki muutkin tällä reissulla.

Ulko-Tammiolla on oma sodan ajan historia – kuten myös Nuokoilla. Molemmat ovat toimineet laivaston tukikohtina.

_DSC0396_DSC0437

Nykyisin Ulko-Tammio kuuluu Itäisen Suomenlahden kansallispuistoon ja on uskomattoman upea paikka avoimen meren äärellä. Rantakalliot mykistävät – samoin hyvin runsas ja monipuolinen kasvisto.

_DSC0395 _DSC0400 _DSC0403 _DSC0412 _DSC0422 _DSC0434

_DSC0419 _DSC0429

Jälleen saimme seurata kaunista auringonlaskua.

_DSC0456 _DSC0455

Viime vuonna seurasimme useaan otteeseen rantakäärmeitä laiturin kivien seassa. Tällä kertaa emme noita paratiisisaaren käärmeitä nähneet. Sen sijaan kuulin kyllä rannalta erään isän huudon perheen äidille: ”Eeva silitti käärmettä!” Eeva taisi olla sen lapsikatraan nuorin.

_DSC0468 _DSC0469

Klamilassa emme olleet koskaan käyneet veneellä – autolla kyllä olllaan kerran pyörähdetty satamassa. Reitti kulkee Tammion ohi ja matkaa kertyy n. 13 mailia.

Purjeita ei edes yritetty nostaa. Tyyntä edelleen.

_DSC0391 _DSC0394

Klamilasta ei nyt muutenkaan ole paljon kerrottavaa. Vierasvenelaituri sijaitsee kylälle menevän kapean veneväylän vieressä. Jonkin verran häiritsivät ne veneilijät, jotka eivät tuntuneet välittävän nopeusrajoituksista ja saivat aikaiseksi aaltoja. Muuten paikka on varsin suojaisa.

Mutta saimme veneen kiinni sähköihin ja siis jälleen akut täyteen lataukseen.

Kävimme kylällä kaupassa täydentämässä ruoka- ja juomavarastojamme. Paluumatkalla saattoi havaita, ettei hyppyrimäkeä ole ihan vähään aikaan käytetty.

IMG_0044_2

Illalla saunottiin ja käytiin suihkussa ja veneessä ensimmäinen elokuvailta: Fjällbacka morden 1. osa. Netflix ei muuten ole ollenkaan huono juttu, jos vain sattuu olemaan toimivan nettiyhteyden päässä.

Kesän lomapurjehdusta luonnehti hyvin se, että pidimme päivämatkat lyhyinä ensimmäistä ja viimeistä päivää lukuun ottamatta. Kotkasta Nuokoille matkaa on vain noin 10 mailia.

Jälleen tuuli oli hyvin heikkoa. Yritimme toki vähän purjehtiakin – mutta peltipurjeiden varassa matkanteko käytännössä oli.

_DSC0318

Nuokot muodostuvat kahdesta saaresta, joiden väliin jää suojaisa salmi. Laituri on Ulko-Nuokkojen puolella. Paikalle on viime kesänä rakennettu talkoilla ja EU-tuilla upea grillikatos. Tietenkin sieltä löytyvät siistit vessat – mikä tietenkin on tällaisissa satamissa harvinaisen tärkeä juttu.

Saarilla on upeat kalliot ja muutenkin hieno luonto.

_DSC0300_DSC0306 _DSC0309 _DSC0311 _DSC0342 _DSC0362 _DSC0383

Nuokoissa seurasimme myös hiukan hankalaa tilannetta, kun eräässä moottoriveneessä ankkuriliina kietoutui potkuriakselin ympärille. Onneksi paikalla sattui olemaan sukelluksen harrastaja, joka puukon kanssa sai liinan irroitettua. Kun veneessä oli paljon pieniä lapsia (nuorin 2 vkoa) ja vasta veneilyä opettelevia aikuisia oli tilanne oikeasti varsin kimurantti. Mutta pääsivät siis jatkamaan matkaa.

Auringon lasku oli kaunis. Lokit ja tiirat kisailivat toistensa kanssa – merimetsot kuivattelivat siipiän kivillä. Aiemmin ei noita merimetsoja olekaan tuolla saarella näkynyt.

_DSC0378

14.7.2015

IMG_0035_2
Päätimme, että s/y Darian lomapurjehdus suuntautuu jälleen tänä kesänä kohti itää. Puolen päivän aikaan irroitimme köydet Laivasillan laiturista ja suuntasimme keulan merelle, Svartholman ohi kohti väljempiä vesiä.

_DSC0295

Tunnetusti merellä ei kuljeta yksin. Muitakin kulkijoita riittää – toiset on otettava erityisen tarkasti huomioon.

_DSC0299

Ensimmäisenä päivänä päästiin purjehtimaan, vaikka iso osa matkasta jouduttiin tulemaan koneella heikon tuulen vuoksi. Kone käy kuin kello – tasaisesti ja ongelmitta. Alkukesän teho-ongelmat hävisivät vaihtamalla polttoainesuodatin Yanmarin alkuperäiseen ja laittamalla puhdistavaa lisäainetta dieselin sekaan.

IMG_0042_2

IMG_0038_2

Matkalle osui myös Boistön loisto – joka jostain syystä on muodostunut omassa mielessä loistojen loistoksi kauniin muotonsa vuoksi.

Kotkassa saimme Darian tuttuun aisaväliin KPS:n laituriin Meriniemessä.

Illan vietimme ystävien seurassa Kotkassa.

Menossa neljän päivän (lähes)yksinpurjehdus.
Meri on toistaiseksi ollut rauhallinen.
Annan ajan pysähtyä.
Kuuntelen.

Ei ole kiire.
Tai jos onkin – annan kiireiden jäädä.
Ei maailma minun tekemisilläni valmistu.

Kunhan kierrän reimarit oikealta puolelta
tai vasemmalta.

20140607-165156-60716155.jpg

Avainsanapilvi